...niinpä sitä tämä syksy on meidän osalta ollut. Kaiken kaikkiaan syksy on perheemme osalta ollut kovin raskas, lapsille rakkaan vaarin poismenon johdosta. Samalla menetimme kriitisen kuljetusavun, "aina valmiin" kuskin lasten harrastuksia varten. Näin ollen syksy on mennyt uudenlaista aikataulutusta opetellessa. Uskokaa tai älkää kolmen lapsen harrastukset, tuoreen ekaluokkalaisen myöhäiset aamut ja vuorotyön yhdistäminen ei ole helppoa.

Pieni ilonläikähdys kesän jäljiltä oli Ronttulin valmistuminen premioriksi. Ilo tästä haihtuikin tosin varsin nopeasti yllämainittuun selviytymiskamppailuun. Näin ollen unohdin laittaa myös Leenalle lupaamani valmistumisilmoituksen BaJaVan lehteen .

Kesän näyttelyistä provosoitui kissaperheeseemme myös pissavaivaa, joka pienen selvittelyn jälkeen tarkentui Hugon ongelmaksi. Hugo sai alkusyksystä myös jonkunnäköisen nielutulehduksen, joten eläinlääkärikäynnillä otettiin toki pissanäyte, mutta koska antibiootti määrättiin jo nielun vuoksi, ei pissasta tarkistettu kuin kiteiden mahdollisuus (sitäkin on Hugolla kertaalleen ollut) sekä ominaispaino. Hugo oli siis laiha ja heikko (sekä pissaili sinne tänne). Hugo kuitenkin parantui, mutta jatkoi ajoittaista vääriin paikkoihin pissailua. Tutkin asiaa netistä, ja päädyin siihen ajatukseen, että ehkä Unja ja Ronttu kiusaavat sairauden heikentämää Hugoa  niin, ettei se voi mennä pöntölle. Ostin Feliway haihduttimen, ja se tuntuikin helpottavan kissojen välejä huomattavasti. Hugo toki toipui heikkokuntoisuudesta, mutta ajattelin että "kiusaaminen" voisi jäädä päälle.

Tällä hetkellä Ronttu nukkuu joko Hugon tai Unjan kanssa, mutta Unja ja Hugo (puolisisarukset keskenään) eivät nuku enää yhdessä. Tilanne siis rauhoittui hieman, mutta ajoittaisia pissilänttejä löytyi kyllä. Feliwayn lisäksi laitoimme yhden ylimääräisen vessa alakertaan, ja vaihdoimme käytetyimmän WC:n avovessaksi. Eli yritetty on.

Kuitenkin nyt viiime viikolla tuntui  siltä, että pissaa alkoi löytyä taas melkein "joka paikasta". Joten ei muuta kuin lääkäriin, missä eilen sitten vietimmekin reilusti aikaa. Hugo nukutettiin ja tutkittiin rakko ultralla. Kissa oli juuri pissannut, joten rakko oli pieni, mutta mitään "kiveen" viittaavaa kaikua sieltä ei löytynyt. Pissanäytteen ulospuristaminen oli myös ihan mahdotonta tyhjästä rakosta. Tämän vuoksi Hugolla tiputettiin 100 keittosuolaliuosta nahan alle, jotta pissaa alkaisi erittymään. Hetken odottelu tuotti tulosta, mutta stiksauksen tulos olikin sitten jotain muuta kuin mitä etsittiin. Leukkareita toki oli pissassa vähän, mutta sokeri oli kolmella plussalla (melkein jopa neljällä). Eläinlääkärimme sanoi, että nukutus voi nostaa kissan verensokeria, mutta harvoin se pissassa näkyy. Leukkareiden ja sokerin lisäksi pissassa oli rasvaa (kuulemma melko tavallista?) sekä vähän pitkän mallisia kidemuodostumia (ja amorfista sakkaa), mutta ei struviittikiteisiin viittaavaa. Laboratoriokokeita otettiin lisäselvittelyjä varten; PVK, Krea, Alat, Fruktosamiini sekä viljely pissasta. Jos pissan sokeripitoisuus on ollut pidempään koholla on todennäköistä, että tulehdus siellä jyllää (sokeri on myös pöpöjen ruokaa). Fruktosamiini puolestaan kertoo pitkäajan sokeritasapainon, Krea munuaisten toimintaa, PVK:n osalta ollaan kiinnostuneita leukkareista ja maksa-arvot halutaan tarkistaa kai kuitenkin tuon pissassa olleen rasvan vuoksi (?). Ja kuten tämän syksyn tiimoilta olen oppinut ... diabetes vaurioittaa munuaisia, munuaisten vajaatoiminta voi viedä maksan mennessään, joten kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Viimeisenä toivonpilkahduksena ajattelin, että jospa tuo sokeri olisi kuitenkin nukutuksen aiheuttamaa. Kissalla ei ollut virtsaa rakossaan nukahtaessaan, joten kaikki virtsa on muodostunut nukutuksen aikana, jolloin voisi olla loogista, että sokeri vuotaa myös virtsaan. Mutta niin se kai on ettei terve elimistö päästä verensokeria pissaan...

Niin tai näin, edessä on odottelua kunnes laboratoriokokeet varmistavat mistä on kyse. Itseäni harmittaa jälleen suunnattomasti, että eläimet eivät osaa kertoa mikä on vikana. Hugokin on ollut varsin pitkään aavistuksen omituinen, levottoman oloinen, sen ruokahalu on ollut varsin vaihteleva (välillä se ei tule ruokakupille ollenkaan). Lisäksi sen katse on jotenkin erilainen. Arjessa vaan pienet muutokset hukkuvat kaikkeen kiireeseen, kunnes palaset alkavat loksahdella paikoilleen, ja jälkikäteen huomaa kaikki ne pikkujutut joiden olisi pitänyt soittaa "hälytyskelloja".