Siis Roni-Ronttimuksen elämä uudessa kodissa. Roni tuli meille "vahingossa", mutta kuitenkin niin tarkoituksella. Kotonamme asustaa kaksi itämaista kissaa; Hämynhäivän Unja-Unikko "Unja" (itämainen pitkäkarvatyttö) sekä Merituulin Conan O´Brian "Hugo" (balineesipoika). Näillä kahdella on sama emä, vaikkakin kovasti luonteeltaan toisistaan eroavatkin.

Noin puolitoistavuotta sitten jouduimme lopettamaan vanhuuden väsyttämän Mandy-maatiaskissamme, joten kolmen kissan eloa on tässä perheessä kokeiltu aiemminkin. Tosin Mandy eli monta vuotta vain syöden ja nukkuen, joten sitä ei enää viimeisinä vuosina laskettu "kissakiintiöön". Olin luvannut puhdistaa kissanhiekkalaatikon, silloin kun perheeseen tuli tuo kolmas kissa (Hugo). Jotenkin tuo laatikon puhdistus sitten jäi minulle, vaikka kissoja on jo pitkään ollut vain kaksi. Eli periaatteessa perheessämme oli yhden kissan "vaje" (naisen matematiikkaa)...

Ja miten se "vahinko" tapahtui? Anoppini etsi omalle itämaiselleen kaveria ja päädyimme Leenan luokse katsomaan Tyynen pentuja. Ovella vastassa oli hurmaavat Alli sekä Taika. Lähtiessämme anoppini tokaisi Taikasta, että täällä taitaa olla myös vauvoja tulossa? Ja siitä se lähti...Taikasta lumoutuneena jäin hissukseen seuraamaan Taikan odotuksen edistymistä Jalecat´s -kotisivujen kautta. Ja kun yllättäen huomasin Leenan etsivän pennulle mahdollisesti sijoituskotia, niin tein varovaisen tiedustelun. Olisko se mahdollisesti Taikan pentu?

Siitä se sitten alkoi. Mitään aikomusta uuden kissan hankintaan ei siis meidän perheessä ollut. Jonkun näköinen tarkoitus vierailullamme kuitenkin oli. Anopilleni ei tullut Tyynen pentua, vaan ihana Iiris (itämainen lyhytkarvavariantti sekin) Skazki -kissalasta sijoitukseen. Anoppini on aikanaan kasvattanut persialaisia (silloin kun niillä vielä oli kuono silmien alapuolella), joten sijoitustyttö oli enemmän kuin tervetullut heidän perheeseen.

Mutta sitten asiaan. Eilen koitti se odotettu päivä, kun hain Roni-Ronttimuksen kotiin. Ovella vastassa oli Armi-koira, joka nuuskutti kopan sisällä majailevan Ronin. Roni ei tainnut asiaa edes käsittää, sillä se ei pörhistellyt siinä vaiheessa ollenkaan. Vein Rontin makuuhuoneeseemme, josta tutustuminen uuteen kotiin lähti liikkeelle. Unja ja Hugo säntäsivät Ronin maukunan houkuttelemana katsomaan tulokasta. Kantokopan edessä Unja jähmettyi täysin ja alkoi räkiä ja murista. Hugo katsoi ihmeissään vuoroin Ronia ja Unjaa; "Mikäs tuolle tuli?" Laitoin isot kissat pois makkarista, ja yläkerran aulassa Unja jatkoi Hugon läksyttämistä. Hugo ressu...

Päästin Ronttilaisen kopasta ulos ja Roni lähtikin samoin tein kopasta tassuttelemaan. Lapset kävivät vuorotellen pitämässä Ronille seuraa, ja muutaman päikkäritkin Roni veteli illan mittaan. Hugo oli uudesta asukista aivan silmittömän kiinnostunut. Jokaisella oven avauksella se kärkkyi tilaisuutta tehdä lähempää tuttavuutta. Päästimmekin Hugon muutamaan otteeseen makkariin, mutta nyt Roni puolestaan hyppi piikkisikana poikittaispukkihyppelyä sängyn alle. Annoimme kissojen katsella toisiaan kunnes Roni laski karvansa alas, ja sitten otimme Hugon pois.

Unja muutti mielenosoituksen omaisesti alakertaan saunaosastolle (koirien valtakuntaan), vaikkakaan ei voinut vastustaa kiusausta sujahtaa yläkertaan räkimään kun kuuli Hugon tekevän tuttavuutta Ronin kanssa. Unjan mielestä ilmeisesti kukaan ei tässä talossa kaveeraa ilman hänen lupaa

Tänä aamuna Ronin valtakunta on laajentunut koko yläkerran kattavaksi. Tosin Unja on siirtynyt takaisin yläkertaan tietokoneen päälle vahtimaan, ettei rääpäle pääse valloittamaan aluetta täysin itselleen. Kertaalleen Roni lähti tutustumaan jopa alakertaan. Peikko-koira oli kuraeteisessä nukkumassa, ja Armi taas ei tuntunut olevan kiinnostunut Ronin narinasta, joten se veteli sikeitä tuulikaapissa. Roni kipitteli olohuoneen ja ruokailutilan läpi ja siinä vaiheessa pyysin Armin (sen tottelevaisemman koiran) näköetäisyydelle. Armi kävi maaten eteiseen, ja jäin odottamaan Ronin reaktiota. Roni pörähti salamana kissapalloksi, ja pomppi sivusuunnassa sinne tänne. Ohjasin Ronin portaikkoon, ja salamana se säntäsi ylimmille portaille seuraamaan koiran edesottamuksia.

Hugo ja Unja ovat aikanaan pentuna eläneet jopa muutaman kuukauden niin, etteivät ole alakertaa edes noteeranneet. Hieman ehkä portaikosta kurkkineet. Joten hieman yllätti Ronin ristiretki heti kotiutumista seuraavana päivänä. Hugohan noista kahdesta on vallan sosiaalinen ja rohkea, mutta eipä sekään tämmöinen ollut.

Roni-Ronttilainen on hauskuuttanut meitä jo monella asialla tämän ensimmäisen vuorokauden aikana. Varsin hauskaa meillä on ollut seurata, kuinka Roni "puhuu ruoka suussa". Roni nappaa märkäruokaa suuhunsa ja alkaa "märistä" pureskellessaan. Jupinaa kestää koko ruokailun ajan. Hassu tyyppi!

Näin meillä ensimmäinen vuorokausi on takana ja todella onnellisia pikku-Rontista olemme ... siinä on ... Taikaa!