Olin ajatellut ostaa Hyvinkään näyttelystä Rontille valjaat, mutta siellä "mustin ja mirrin" myyjä opasti menemään kissan kanssa johonkin "m&m" -liikkeeseen valjaita kokeilemaan. Niitä kuulemma voisi jopa tilata mittatilaustyönä.

Niinpä pakkasin Ronin kuljetuslaukkuun ja suuntasin Pakkalan uuteen likkeeseen. Roni otti automatkan varsin maltillisesti, alkumatkan maukumista lukuunottamatta (paluumatkalla jo nukkuikin kassissansa). Kaupasta löysimme kahdet varteenotettavat valjaat, joita siis sovittamaan. Roni oli heti sitä mieltä, että valjaiden sovittaminen ei nyt ollut se mikä hänellä päällimmäisenä oli mielessä. Hikisesti sain Karrin avustuksella sovitettua molemmat valjasmallit (samalla siunailin, että tosiaan ne kynnet oli leikattu eilen). Toiset kinnasivat kainalosta, toiset olivat ihanan pehmeää mokkaa ja sammaleen vihreät Pusu ... mutta hieman liian isot. Nyt meni vaikeaksi Päättämätön. Toki hyllyssä oli myös nailonisia säädettäviä pentuvaljaita, mutta en oikein jaksanut niistä innostua. Eikä malttamaton mielenlaatuni sallinut mitään mittatilausvaljaita...

Päätin vielä kerran kaivaa Ronttimuksen laukusta ja kokeilla noita sammaleen vihreitä valjaksia. Nyt suoritin homman yksin, sillä Karri oli kadonnut hyllyviidakkoon etsimään lisää valjasvaihtoehtoja. Tällä kertaa Roni ottikin valjaiden kokeilun ihan rauhallisesti. Laskin Ronin maahan vielä niin, että pidin kiinni valjaiden lenkistä, jotta näkisin luiskahtaako Ronttimus valjaista läpi. Ei luiskahtanut, mutta kovin mielellään olisi tehnyt pienen tutkimusretken uudessa suuressa m&m -liikkeessä. Näin päädyttiin ostamaan ne hieman liian isot valjaat. Ja ei kun ulos kokeilemaan...

Olin ajatellut ostaa myös pienen flexin, mutta sovittelurumbassa unohdin sen. Muistin asian vasta ostokset maksettuani. Samalla kävi kuitenkin mielessä ajatus, että jos Roni ei pidä ulkoliikunnasta, niin turha suorittaa mitään isompia investointeja vermeisiin heti ensimmäiseksi. Flexi jäi toistaiseksi ostamatta, joten Kertun leikkipupun valjaiden bunny-remmi sai kelvata (koirien penturemmit todettiin hieman turhan raskastekoisiksi).

Kotona syntyi pienimuotoinen riitä siitä kuka saisi Ronia ulos viedä, joten minimaalinen ulkoilutus jaettiin kahtia. Ensin remmin päässä roikkui Kerttu ja lopuksi Karri. Näin allekirjoittaneelle jäi kerrankin kädet vapaaksi kuvausta varten. Roni ei tuntunut olevan valjaista moksiskaan. Aikanaan Unjaa valjaisiin yrittäneenä yllätyin positiivisesti, sillä Unja ei kestänyt ollenkaan olla valjaiden kanssa (pyöri selällään ja yritti purra valjaita). Laitetaan tännekin nyt vielä kuvaa ulkoilusta, vaikka näitä onkin jo nähty Jalecat´s -blogissa Silmänisku.

1244462915_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1244462960_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1244463004_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tai ainakin tuo ylin otos on jo aiemmin julkaistu. Viimeisin onkin harmillisesti epätarkka, mutta ilme sen verran Ronimainen, että laitoin sen kuitenkin.

Ulkoilun päätyttyä valjaita riisuessani tein sen isoimman mokan (minkä tosin tajusin heti... mutta kuitenkin liian myöhään). Hugo ja Unja olivat tulleet taivastelemaan sisään palaavaa Ronia, ja kun olin saanut kaularemmin auki, hyppäsi Roni tervehtimään ystäviään. En osannut tätä odottaa, joten Roni hyppäsi sylistäni lattialle puoliaukinaiset valjaat + remmi vyötäröllä roikkuen. Tästä Roni saikin oletettavasti reippaan hepulin ja keittiössä sain kiinni lattialla valjaiden kanssa kierivän Ronttimuksen. Otin Ronin syliin ja laitoin valjaat vielä hetkeksi päälle ja silittelin pojan rauhalliseksi sylissä. Eipä tuo siltä vaikuttanut, että olisi ymmärtänyt valjaiden olevan se mikä hänen peräänsä ovella lähti. Joten ehkä me ulkoillaan ahkerasti jatkossakin, jos vaan aurinko paistaa. Ainakin vapaaehtoisia ulkoiluttajia on jonossa monta, vaikkakin Ronin ulkoilutus on "lapsilta kielletty", ilman aikuisia Silmänisku.