No niin ... yli vuosi piti vierähtää, että tähänkin päivitykseen sain kerättyä voimia. Ehkä kyse on myös ajanpuuteesta ... tai pikemminkin siitä, ettei meidän perheessä enää ole vapaita (hyvin toimivia) tietokoneita päiväsaikaan...

Mutta asiaan. Hugolla ei siis ollut sokeritautia. Toistuvat pissatulehduksetkin loppuivat kuin seinään, kun ongelmien syy löytyi. Syy vain ei ollut niin "kiva", kuin olisi toivonut. Oma eläinlääkärimme toi esille, ettei kissan kuulu saada pissatulehduksia, ellei taustalla ole jotain provosoivaa tekijää. Hugon rakkohan oli tarkastettu jo ultraäänellä. Jatkuvia tulehduksia, jokailtaista, levotonta ympyrän kävelemistä ja seinille pissaamista oli katseltu ja hoidettu jo vuoden päivät ... huoh! Voimat ja keinot alkoi olla jo vähissä. Viimeisenä "oljenkortena" päätimme viime kesänä ottaa Hugosta  röntgenkuvan, siltä varalta, että rakossa kuitenkin olisi kivi joka oli jäänyt ultrassa huomaamatta (ja tämä mahdollinen kivi provosoisi tulehduksia).

Röntgenkuvassa ei siis kiviä rakosta löytynyt, vaan jotain ihan muuta. Hugon selkärangasta löytyi kalkkeutunut välilevy, joka paistoi kuvasta kirkkaan valkoisena soikiona. Voi järkytys, kissa oli siis stressannut kipua vuoden päivät, saanut stressistä pissatulehduksia, joita me sitten urakalla antibiootein hoideltiin. Hugo laitettiin kipulääkitykselle, ja voilá ... pissatulehduksia ei ole ollut. Selkeästi Hugon kivut helpottivat, mutta tervehän tuo ei ole. Ajoittain tulee jaksoja, jolloin kaikki oireet palaavat jatkuvasta lääkityksestä huolimatta. Noin kolme kertaa (viimeisen puolen vuoden aikana) olen ollut varaamassa lopetusaikaa Hugolle, mutta kun olen saanut itkut itkettyä ja itsestäni niskasta kiinni (pari päivää tähän aina menee) on Hugon vointi taas tasoittunut. 

Mikään kestävä ratkaisu tuo Metacamin syöttäminen ei ole. Kissan munuaiset ja maksa tulevat pettämään ennemmin tai myöhemmin.  Päästäänkö sinne asti, sen aika näyttää. Lasten kanssa on puhuttu tilanteesta, sillä Hugon lähtö saattaa tulla hyvinkin nopeasti. Kaapo (9v.) sanoi osuvasti, että eikö olisi parempi syöttää lääkettä, joka parantaisi Hugon. Niinpä, jos semmoinen vaan olisi keksitty...

Loppuvuodesta yritimme aloittaa Hugolle Gabapentiini-lääkitystä Metacamin lisäksi. Gabapentiini nostaa kipukynnystä, ja tarkoituksena oli saada Hugon Metacam lääkitykseen edes pieniä taukoja aikaiseksi. Yritimme niin, että viivästimme perjantain iltalääkettä seuraavaan aamuun, jolloin taukoa tuli puoli vuorokautta. En tiedä oliko niin, ettei lääke toiminut Hugolla toivotun mukaisesti, vai stressaantuiko Hugo uudesta lääkkeestä niin, että oireilu oikeastaan vain paheni uuden lääkkeen aloittamisen jälkeen. Hugo nimittäin aiemmin jopa itse nuoli Metacamin ruiskun kärjestä. Uusi lääke oli niin pahaa, että 0,12 ml (siis tooodella pieni määrä) aiheutti sen, ettei Hugo ottanut enää mitään lääkettä suosiolla. Kuukauden jälkeen totesin, että Hugo juoksee meitä karkuun heti kun aurinko on laskenut. Eli keskitalvella melkein koko päivän. Ei mitään leppoisaa kissan elämää. Lopetin Gabapentiini-lääkityksen, ja kun jälkeen päin keskustelin asiasta eläinlääkärimme kanssa oli hän samaa mieltä asiasta. Jos lääkityksellä ei saa taukoja Metacamille, ei sitä ole syytä antaa.

Nyt siis mennään eteenpäin päivä kerrallaan. Selvää on, ettei meidän eläinmäärä lisäänny niin kauan kuin Hugo on "voimissaan".  Sen verran helposti tyyppi tuntuu nyt stressaantuvan mistä tahansa. Toki ymmärrän, jos vertaan kroonisiin kipupotilaisiin ihmispuolella. Stressinsietokyky on lähes nolla, jos kipu jäytää jatkuvasti. Välillä tuntuu vaan niin epäreilulta, miksi juuri meille piti tapahtua näin. Mutta toisaalta meillä ei ole ikinä ollut yhtään lonkkavikaista tai muuten sairasta koiraa, eikä yhtään kroonisesti sairasta kissaa. Jokainen eläin on lähtenyt vanhuuden väsyttämänä tai vanhana, lyhyen sairastamisen jälkeen. Ehkä näin pitää käydä, että osaa arvostaa tervettä eläintä ... tai asia ei ainakaan pääse muodostumaan itsestään selvyydeksi.

Hugo täyttää 9.3. kuuusi vuotta. Mahdollista ja todennäköistä on, että tämä syntymäpäivä on Hugon viimeinen