Huh, onpas tuosta edellisestä kirjoituksesta vierähtänyt taas tovi. Jotenkin jäin odottamaan, että saisin kuvia Ronin touhuista koirien aktivointilelun kanssa. Kuvatkin on jo otettuna kamerassa. Ensin ne jäivät sinne laiskuuttani seisomaan, ja nyt jokunen viikko sitten levisi yläkerran kotitietokone. Läppärihän levisi jo aiemmin syksyllä, joten nyt koko perhe kamppailee taas vuorosta käyttää Karrin läppäriä (tai Jannen työläppäriä).

Kone pääsi korjaamoon, ja hieman tuntuu venyneen tuo korjaus. Eikä ennustekkaan tunnu lupaavalta . Kone ei tee yhtiestyötä näyttöpäätteen kanssa, ja ilmiesesti vika on emolevyssä. No joka tapauksessa, en ole viitsinyt toistaiseksi kuvia Karrin koneelle siirtää. Näin ollen kuvia ei ole edelleenkään tarjolla. Olipa pitkä vuodatus...

Roni on kunnostautunut ruokahalunsa kanssa, jopa vaivaksi asti. Ronihan dyykkaa roskista tyhjiä kissan märkäruokapusseja. Pureskelee ne tunnistamattomiksi reikähässäköiksi ja ainakin kertaalleen on jo nielaissut (ja oksentanut) tuommoisen reijitetyn ruokapussin. Silloin kyllä säikähdin, sillä Unjahan aikanaan söi itsensä melkein hengiltä lasten vaahtomuovisilla kylpykirjaimilla. Oksensi paloja aikansa, lopetti syömisen ja joku pala jäi mahalaukkuun pyörimään tulematta ulos kummastakaan päästä (aiheuttaen pahoinvointia). Kaksi päivää Felinassa tehohoitoa (ja rtg-kuvia), ja kissa alkoi toipua. Lasku oli huomattavasti suurempi kuin kissan ostohinta, mutta se oli pientä sen kaiken huolen rinnalla mitä asia aiheutti.

No, mutta Roni osasi oksentaa kaiken "pahan" pois. Mutta niin se vaan on, että edelleen Roni aika-ajoin jostain noita pusseja taikoo. Useampana yönä olen herännyt Ronin rouskutukseen, tai siihen ääneen, mikä lälhtee kissan kaivaessa tyhjää pussia roskiksen kannen välistä. Toki Ronin ruokahalua lisää se, että yritämme edes hiukan pitää huolta nuoren herran linjoista. Se ei kai mielestään koskaan saa tarpeeksi ruokaa (tai ei ainakaan tarpeeksi usein ).

Kissat keskenään ovat asettuneet jonkunnäköiseen järjestykseen. Päivisin koko kolmen kopla majailee Karrin yläsängyssä yhdessä kasassa. Iltaisin ja iltapäivisin Unja ja Roni usein makaavat kahdestaan pienen pienessä "makkara"-pedissä. Useimmiten niin, että Unja on majoittautunut siihen, ja Roni ahtaa itsensä siihen vielä perään. Lopputulos on huvittavan näköinen, Ronin roikkuessa puoliksi ulkona. Täytyisi varmaan metsästää jostain semmoinen makkarapeti, johon mahtuisi vähintäänkin nuo kaksi ja ehkä jopa Hugo myös.

Pientä mielenvirkeyttä kissoille on järjestänyt vaatehuoneessa asuva hiiri (hiiret?). Näitä on eksynyt vaatehuoneeseemme kutakuinkin jokatoinen vuosi, ja ilmeisesti nyt on se vuosi taas kyseessä. Normaalisti vaatehuoneen ovi on kiinni, mutta nyt kissat raapivat ovea, jos sen edes hetkeksi sulkee. Vaatehuoneeseen kuljetaan meidän makkarin kautta, ja siellä sijaitsevan ilmastointikoneen hurinan vuoksi ovi on yleensä suljettuna. Joka päivä kissat istuvat vaatehuoneessa kyttäämässä ja haostelemassa, mutta tulosta ei ole vielä syntynyt. Jospa tuo hiirulainen ymmärtäisi pakata kamansa ja lähteä. Itseäni ei yhtään houkuta kohtaaminen kyseisen tyypin kanssa, ei elävänä eikä kuolleena.

Ronttulikin alkaa lähestyä vuoden ikää, ja tosi hurmaava tapaus tuo pikkuherra kyllä on. Kastraation jälkeen Roni lakkasi puhumasta hetkeksi, mutta nyt juttuakin tulee taas entiseen malliin. Roni on meidän kissoista se, joka juoksee alakertaan heti, kun koiran tyhjän metallikupin poimii käteensä (miten se voikin kuulla sen pienen äänen mihin vaan), ja istuu pöydällä odottamassa omaa kolmea nappulaansa, jotka se saa aina kun on paikalla. Roni on myös se, joka aina tulee vastaan kun kotiin tullaan, ja muutenkin tulee tervehtimään jos sitä kutsuu. Se on vaan kertakaikkiaan ihana, reipas ja rohkea itämainen. Niin kuin itämaisen pitää ollakkin.

Mutta saa nähdä miten meidän joulukinkun käy. Epäilen pieniä ongelmia kinkun jäähdyttämisen suhteen (Roni jättänee siihen oman puumerkkinsä). Sitä odotellessa toivottelen kaikille tätäkin kautta

Leppoisaa Joulua ja Menestystä Uudelle Vuodelle 2010!