Hugo balineesimme on viime aikoina aiheuttanut huolta hiipumalla heikkoon kuntoon. Sunnuntaina huomasin, että jonkun kisun maha on hieman löysällä. Alkuun ajattelin sen olevan Unja, sillä Unski oli käynyt varastamassa tulisia pepperonimakkaroita lasagnen päältä lauantaina (ja lisäksi nuoleskellut lasagnelautaset ... varsinainen Karvinen tuo pieni punainen neitomme ).

Sunnuntaina Hugo myös oksensi jonkun oksennuksen, mutta en siitäkään osannut vielä huolestua. Maanantaina Hugo oli hieman vaisu, mutta söi ja joi vielä. Silloin arvelin, että sillä saattaisi olla joku mahapöpö, ja herra H. joutui erityistarkkailuun.

Tiistaiksi olin varannut Armille (briardinarttumme) kohdunpoistoajan, joten en varsinaisesti ehtinyt paneutua Hugon kuntoon, ennen kuin tulin kotiin odottelemaan soittoa eläinlääkäriasemalta. Siinä vaiheessa tajusin, ettei Hugo enää syö, eikä myöskään juo. Otin ruiskun ja aloin pakkojuottaa Hugolle hunajalla ja suolalla höystettyä vettä. Tästä toimenpiteestä Hugo ei varsinaisesti pitänyt, mutta koska on "iso_kiltti_jätti" ei sen protestit ole mitenkään ympäristöä vahingoittavia.

Illalla löysin kaapista myös vanhentuneen nutriplus -geelin, ja ruikkasimme myös sitä Hugon nieluun. Illalla oli myös selvää, että jos ihmeparantumista yön aikana ei tule, on edessä eläinlääkärireissu.

Näin siis varasin keskiviikkoaamuna ajan eläinlääkäriltä. Lääkärissä Hugo rauhoitettiin ja laitettiin tippa suoneen, samasta kanyylistä otettiin verinäytteet ennen tipan aloittamista. Hugon masu tuntui tyhjältä ... ei siis mitään vierasesineen/tukoksen tapaista tunnusteltavissa. Kurkistettiin myös Hugon nieluun, jos sinne olisi juuttunut joku ärsytystä aiheuttava "vierasesine". Esineitä nielusta ei löytynyt, mutta nielu oli erittäin ärtyneen näköinen.

Mahdollisesti nielussa on ollut joku joka on siellä ärsytystä aiheuttanut, tai sitten kyseessä on joku virusperäinen pöpö. Hugo laitettiin kuitenkin antibiootille, sekundääristen bakteeri-infektioiden ehkäysemiseksi. Lisäksi se sai pitkäkestoisen kipulääkkeen, jotta syöminen  onnistuisi edes jollain lailla. Näillä konsteilla voinnin tulisi kohentua ... jos ei niin seuraavaksi palataan taas vierasesinemahdollisuuteen.

Verestä otettiin näin alkuun leukosyytit sekä hematokriitti (kuivumista mittaamaan). Leukkareiden perusteella ei mistään kovasta yleisinfektiosta olisi kyse, sillä leukosyyttitaso oli matala. Myös hematokriitti oli yllättäen tilanteeseen nähden suhteellisen matala, joten suonensisäinen tiputus pidettiin maltillisena. Tiputusta jatkettiin niskanahkaan, jotta juomisesta ei tarvitsisi heti olla huolissaan.

Kotona jatkettiin siis vanhentuneen nutriplus -geelin syöttämistä (Kuulemma vitamiinit voi hieman kärsiä vanhentumisesta, mutta energiaa geelissä on edelleen). Ainoa, mitä Hugo toistaiseksi on vapaaehtoisesti syönyt on kalkkunaleike. Tänään kaivoin broilerin sydämet pakkasesta, josko niillä saisi houkuteltua Hugon syömisen makuun.

Muut kissat ovat olleet varsin normaalissa kunnossa, joten nyt pidetään sormet ja varpaat ristissä, ettei kyseessä olisi mikään tarttuva tauti. Roni tutustui jo valmiiksi nutriplus -geelin makumaailmaan, ja tuntui ihastuneen siihen vallan. Se änkesi väkisin haistelemaan tuubia. Kun tarjosin sille sormenpäästä pienen maistiaisen, se hotkaisi sen suihinsa, ja yritti nuolla geeliä suoraan tuubista. Ainakin tietää, millä tuo rääpäle elvytetään, jos sille joku tauti iskee.