Sunnuntaina koitti se päivä, jolloin oli päätetty tutustuttaa Ronttulainen eka kertaa näyttelymaailmaan. Aamulla eläinlääkärin tarkastuksessa kaivoin Ronin kassistaan ja laitoin lääkärin pöydälle. Roni tästä, ja näyttelyhälinästä, järkyttyneenä heittäytyi ihan matalaksi ja aloitti kestosuhinan suuntaan jos toiseenkin. Itse taas tilanteesta hämmentyneenä, en tajunnut tehdä juuri mitään. Tajusin kyllä, että pentupoloinen on järkyttynyt, mutta järkyttyneen näköinen oli eläinlääkärikin. Lopulta el. sanoi, että jospa pidät etupäästä kiinni, niin hän tutkii kissan. Tosiaan mistä tuo eläinlääkäri olisi voinut tietää, että Roni on vasta pentu (ainakin melkein :)) ja ensimmäisessä näyttelyssään.

Niinpä saatiin tarkastus suoritettua ja vein Ronin omaan häkkiinsä, jonka Leena oli hienosti sisustanut jo valmiiksi. Voiko olla helpompaa . Sävysävyyn sisustetun näyttelyhäkin idylliä rikkoi kotoa tuotu "vääränvärinen" makualusta, mikä päätettiin kuitenkin häkkiin laittaa, jotta Ronilla olisi mahdollisimman turvallinen olo siellä.

Lopulta koitti hetki, jolloin oli meidän vuoro asettua tuomarin pöydälle arvioitavaksi. Olin luvannut viedä Ronin itse, sillä ajateltiin sen olevan Ronille helpointa. Tosin eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen hiipi mieleen pieni jännityksen poikanen. Leena kuitenkin rauhoitteli, ja sai kuin saikin minut rauhoittumaan. Omaksi tehtäväksi jäi vain olla Ronttulin tukena ja turvana näyttelypöydän vierellä.

Itse asiassa Roni käyttäytyi mielestäni varsin hyvin näyttelypöydällä. Se ei tuntunut olevan moksiskaan tuomarimme Thea Fricovecin käsittelystä. Ja Thea tykkäsi kovasti Ronin vartalosta sekä turkista ("super body, super coat" -lausahduksin), mutta kuten arvata saattaa "sanomista" tuli korvista (niin koosta kuin asennostakin). Yleisesti Thean arvio Ronista oli "Sweet mama's boy <3!", ja niinhän se onkin.

Laitetaanpa vielä loppuun yhteiskuva Armista ja Ronista. Meidän kotipoliisikaksikko päivystämässä vakipaikallaan .