Joopa, näin se käy aina kesän tullessa, että lapset (lähinnä Kerttu) heittäytyvät huolettomiksi ulko-ovien kanssa. Tätä pientä tuuletus ongelmaa on meillä ollut nyt jo pari kesää, sillä Peikko avaa oven kuin oven, jos se ei ole lukossa. Onneksi metsän keskellä asutaan, joten akuuttia huolta kissan auton alle jäämisestä ei ole. Mutta huolta kuitenkin...

Toissa kesänähän Unja teki kahdeksan päivän katomisreissun. Silloin ehdittiin itkeä jo monet itkut ja ilmoitella joka paikkaan kadonneesta kisusta. Kävin myös joka ilta Peikon kanssa lähimetsässä etsimässä Unskia yötä myöten, mutta Peikko ei nostanut yhtään kissan jälkeä. Täysi mysteeri on missä Unja aikansa reissuillaan viettää, sillä se ei todella ole mikään ulkokissan perikuva. Oma veikkaukseni on, että se pelästyy jotain ja istuu puussa kunnes pokka pettää ja päivien kuluttua se päättää kuitenkin uskaltautua alas. Tämä siksi, että juuri tuon ensimmäisen kerran jälkeen Unja oli laiha ja ressukan oloinen (selvästi ei ollut osannut nautia luonnon antimista), ja kotiin päästyään pesi itseään koko loppu yön, niin kuin ei olisi kahdeksaan päivään itseään pessyt.

Viime kesänä Unja oli poissa viisi päivää. Tosin kolmannen päivän kohdalla löysimme auton alle jääneen punaisen tyttökissan muutamien kilometrien päästä kotoamme. Pää oli tuolta kisulta niin murskautunut, että tunnistus jäi värin ja sukupuolen varaan. Tuo kissa haudattiin takapihalle Mandyn viereen. Tuolloin tavallaan pätin, että jossain vaiheessa se kolmas kissa täytyisi hankkia, sillä sen hirvittävän surun keskellä ei voinut edes ajatella etsivänsä sopivaa kissaa Hugolle kaveriksi. Melkoinen järkytys (vaikkakin positiivinen sellainen) oli, että Unja kaksi päivää hautaamisensa jälkee pompsahti olohuoneen ikkunalaudalle.

Nämä molemmat tapaukset ovat sattuneet loppukesästä. Unja on ikäänkuin kerännyt "rohkeutta" koko kesän ja lopulta sujahtaa ulos suureen maailmaan (joka ilmeisesti osoittautuu hieman liian suureksi pikku-Unjalle). Tällä kertaa en tiedä oliko Ronin saapumisella asiaa jouduttava vaikutus, mutta Unja siis oli sujahtanut ulos maanantaina ... eikä ole vielä tullut kotiin. Pari yötä menee ihan rauhallisin mielin (muistaen Unjan aiemmat reissut), mutta nyt alkaa jo pieni huoli vaivaamaan. Jospa se on jäänyt "loukkuun" johonkin. Ja oikeastaan mitä vain voi sattua kokemattomalle sisäkissalle. Vitsit sentään...

Ronin (karkaamisen) suhteen en ollut kovin huolissaan, sillä tosiaan Hugo ja Unja eivät ole pentuna kovinkaan paljoa alakertaan tulleet koirien vuoksi. Tämä osoittautui toiveajatteluksi. Roni tosin kyllä koiria "välttelee", mutta tallustelee kyllä ihan pokkana täällä alakerrassa esim. aamuisin kun koirat vielä vetelevät viimeisiä yöuniaan (käy jopa haistelemassa niitä lähietäisyydeltä), tai päivällä kun koirat ovat ulkona. Lisäksi Roni on tolkuttoman utelias, joten se lisää riskiä huomattavasti.

Yhtenä päivänä meinasinkin saada halvauksen, kun tulin töistä kotiin. Kerttu hyppeli trampoliinilla kavereidensa kanssa pihalla. Koirat olivat myös ulkona ja pation ovi oli auki!!! Pienen hermoromahduksen saattelemana juoksin sisään yläkertaan huhuilemaan Ronia, joka lopulta kömpi kylpyammeen takaa tervehtimään. "Onni"-onnettomuudessa oli se, että Kerttu oli unohtanut myös sulkea portin yläkertaan. Kokemuksesta tiedän, ettei Armilta jää tämä huomaamatta. Armi painelee samantien yläkertaan puhdistamaan kissojen ruokakupit, ja ilmeisesti Roni tästä järkyttyneenä on päättänyt majoittautua kylpyammeen taakse. Armin kiinnostuksen kohde on nimenomaan RUOKA, ei niinkään kissat , mutta sitähän Roni ei voinut tietää.

Tämän luettuaan Leenakin varmaan jo käynnistelee autoaan Hyvinkäällä ja hurauttaa hakemaan omansa pois (ennen kuin sekin katoaa)...

Kertulle on luettu lakia ovien lukitsemisesta, ja neiti tuntui kyllä ymmärtävän asian (kun vielä mainitsin, ettei Roni välttämättä edes osaisi kotiin takaisin jos se karkaisi). Poikien kanssa varsinaista ongelmaa ei ole, sillä Karri menee aina mummolaan koulun jälkeen, ja Kaapo on päiväkodissa kunnes tulemme töistä. Muutenkin Kerttu taitaa olla aavistuksen boheemimpi kuin meidän perheen pojat.

No jotain positiivistakin kuitenkin; Hugo ja Ronttimus ovat kyllä lähentyneet Unjan poissaolon aikana. Hugo jopa hieman "kisailee" Ronin kanssa. Suhinoitahan ei ole kuultu enää päiväkausiin. Hugo ja Roni nukkuivatkin samassa teltassa, jonka lapset tekivät kissoille yläkertaan.

Iltaisin olen aina tarkistanut mihin Roni on majoittautunut nukkumaan. Alkuun Roni otti paikkansa Kertun sängystä (joko hartian päältä tai tyynyltä). Nyt viimeisimmät yöt Roni on nukkunut Kaapon kainalossa. Onko olemassa suloisempaa näkyä, kuin pikku Ronttimus lapsen kainalossa nukkumassa... Kyllä huomaa, että tämä kissa on lapsiperheen kasvatti .

Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että Unski palautuisi kotiin ehjänä ja mahdollisimman PIAN!