Roni on kiihdyttänyt tahtia reviirinsä merkkauksen suhteen kovin "kiitettävästi". Lisäksi kun mukaan kilpamerkkailuun lähti Hugo, alkoi jo tuntua siltä, että itsekkin tuoksahtaa kissanpissille kotoa lähtiessään. Hugohan on aikanaan leikattu sen verran ajoissa, ettei se tähän elämän vaiheeseen mennessä ole merkkailun jaloa taitoa oppinut. Ronin myötä tämäkin taito on tullut harjoiteltua. Hugo tosin ei selkeästi ymmärrä ettei koko rakkoa tyhjennetä kerralla, vaan Hugon perässä saa luututa järkyttävän kokoisia lammikoita. Ronttu taas kiipeilee mahdollisimman korkealle ja suihkaisee sieltä sitten seinään omat puumerkkinsä. Toki hajulänttejä löytyy myös lattianrajasta ... oikeastaan mistä vain.

Tämän viikon alkupuolella kävin ostamassa UV-lamppu, jolla pissiläikät hohtaa pimeässä (arvatkaa vaan oliko lapset innoissaan ). Ja samalla ostin myös ainetta jolla hajun saa neutraloitua ... huh helpotus! Leenan kanssa viestiteltiin tilannekatsausta ja kirvelevin sydämin Leena antoi Ronttulille leikkausluvan. Lähinnä taustalla on myös se ajatus, ettei perheen kissojen keskinäiset suhteet menisi ihan päälaelleen. Jonkin verran niskaotteita Roni on jo Unjasta viritellyt, joten lienee ajan kysymys milloin Unjalla menee hermo ja milloin Roni alkaa ihan tosissaan vääntää Unjasta morsiota itselleen. Hugon kanssa Ronilla on toistaiseksi neutraalin oloiset "herrasmiesvälit". Ronttulin kulkuset lähtevät siis todennäköisesti jo ensi viikolla, jos mitään syvää rauhaa ei taloomme laskeudu nyt pikaisesti.

Toisaalta tuntuu siltä, että Roni on taas aktivoitunut. Kun se heti näyttelyn jälkeen vain huusi päivät pitkät, niin nyt se jaksaa taas innostua leikkimisestä ja puuhastelee itsekseenkin. Eilen kaivoin koirien puiset, Nina Ottossonin, aktivointilelut esiin. Tottahan toki Ronttuli tuli siihen heti pörräilemään, sillä laitoin koirille lelujen sisään Ronin lempi-koirannameja (naturalmenu). Niinpä sitten kokeilin miten Roni ymmärtäisi pyörittää "Dog-tornadon" kansilevyä saadakseen namit koloistaan. Alkuun Ronttu ei ymmärtänyt ollenkaan mistä namin haju tulee, haisteli vain lelun sivusta, mistä haju usein karkaakin ulos. Lopulta näytin Ronille mihin namin laitan ja jätin kanteen pienen "hajuraon". Näin Ronikin alkoi ymmärtämään miten noita namppoja lelun uumenista kaivellaan. Alkuun Roni kuitenkin namia ottaessaan lähti pyörittämään alustaa ympäri, joten välillä näytti siltä, että kissalla olisi ollut ihan pää pyörällään sen pyöriessä lelun ympärillä. Lopulta Roni ratkaisi asian, ja ottin tassut käyttöön . Näin namin sai ilman turhia pyörähdyksiä. Täytynee seuraavalla kerralla ottaa muutama kuva näytiksi, sillä jos ei tunne lelun "rakennetta" niin tämäkin selvitys jäänee hieman omituiseksi höperrykseksi.

Tällä hetkellä Roni viihdyttää itseään rapsuttelemalla jääkaappimagneetteja ja niillä kiinnitettyjä lappusia alas jääkaapin ovesta. On se vaan hassu ja hauska kissa .