Hugon labratulokset tulivat viime perjantaina. Pitkän ajan sokeritasapainoa kuvaava labra-arvo oli täysin normaali, samaten maksa ja munuaisarvot sekä pieni verenkuva. Ainoastaan pissasta löytyi tulehdus, joka lienee siis jyllännyt jo jonkin aikaa. Virtsaan livennyt sokeri on siis täysi mysteeri. Eläinlääkärimme sanoi, että stressi voi joskus aiheuttaa kissalle sen, että sokeri läpäisee munuaisesteen, ja pääsee näin erittymään virtsaan. Niin tai näin ... Hugo on nyt kymmenen päivän täsmäkuurilla pissipöpöön, ja kuurin loputtua käydään tarkistuskäynnillä.
Vaikuttaa siltä, että nurkkiin pissiminen olisi ainakin vähentynyt. Kuivuneita pissiläikkiä löytyy vielä, mutta niistä on vaikea sanoa missä vaiheessa ne ovat syntyneet. Kovasti toivon ja uskon, että vaiva loppuu.
Melko nopeasti kissojen välitkin lämpenivät lääkekuurin "ansiosta". Ronttuhan on kyllä lämmitellyt itseään Hugon kyljessä tässä sairausepisodin aikanakin, mutta Unja ei ole pahemmin Hugon seurasta välittänyt. Hugo onkin pääsääntöisesti viettänyt aikansa kiipeilypuun nokassa nököttäen. Jolloin parivaljakoksi on automaattisesti muodostunut Unja ja Ronttuli. Nyt kuitenkin on taas nähty koko kolmikko yhdessä kasassa, toisiaan puhdistaen. Asiat alkavat siis palaamaan ennalleen. Hugokin jopa tulee seurustelemaan ja kehräämään, kun se aiemmin iltaisin vaan käveli ympyrää ja määki (etsiskellen pissipaikkaa?). Toissapäivänä Hugo jopa omatoimisesti leikki Kertun käsikorulla.
Ronttuli on nyt syksyllä kehitellyt itselleen hauskan ilta/yöleikin. Se on löytänyt Kaapon pienistä muovikäärmeistä itselleen oivan lelun. Melkein joka ilta se aloittaa "käärmekoriksen" heitellen käärmettä ilmaan ja hyppien itse perään. Pienellä varauksella suhtaudun tähän leikkiin, sillä Unja nuorena tyttönä leikki aivan vastaavaa leikkiä lasten vaahtomuovisilla "kylpykirjaimilla". Tuo leikki päättyi siihen, että Unja oli nakerrellut yhdestä kirjaimesta paloja, jotka jäivät pyörimään mahaan. Kissa oksenteli ja kuivui. Eläinlääkäriin jäi tuon episodin tiimoilta useamman päivän hoitojakson jälkeen (lukuisine röntgenkuvineen yms.) parin kissan verran rahaa. Tästä viisastuneena olen ollut vähän tarkempi siitä millä annan kissojen leikkiä. Noita pieniä käärmeitä en ole tosin kyllä raaskinut Ronttulilta vielä ottaa pois, vaikka hyvin tiedostan, että jos Roni innostuu pureskelemaan se saa muovikäärmeestä paloja purtua. Nyt vaan toivotaan, ettei se olisi niin höntti .
Kommentit