Soitin perjantaina Unjasta Essi-tädilleni, joka asuu käytännössä melkein naapurissa. Hän kertoi nähneensä Unjan näköisen kissan menevän heidän varastorakennukseen perjantai aamuna. Ihan varma hän ei voinut asiasta olla, sillä hän ei osannut katsoa "sillä silmällä" koska ei tiennyt Unjan kadonneen, ja lisäksi täällä liikkuu lukemattomia kissoja jatkuvasti.

Eilen Essi kuitenkin soitti, ja sanoi Unjan vaanineen ojan pohjaa (tai jotain ojan pohjalla olevaa) heidän pihallaan. Essi oli yrittänyt rauhallisesti saada Unjaa napattua kiinni, mutta lähietäisyydellä Unja oli lukahtanut karkuun. Pääasia on, että Unja on hengissä ja hyvässä kunnossa! Tässä tulee vaan mieleen, kuinka Unja on meitä heiveröisellä olemuksellaan "vedättänyt". Todellisuudessa neiti viettää siis "kissanpäiviä" nauttien luonnon antimista, eikä suinkaan roiku henkihieverissä missään puun oksalla.

Toki täytyy harkita jonkunnäköisen "loukun" asentamista, jos kissaneito ei ota palautuakseen nyt ihan lähiaikoina. Näissä metsissä liikkuu kuitenkin kettuja ym. pikkupetoja oman kissapetoni lisäksi. Mistähän tuommoisenkin voisi lainata...?

Ja sitten Roni-Ronttimukseen, joka on reteesti valloittanut koko talon "itselleen". Jotenkin jaksan edelleen ihmetellä pikkuherran rohkeutta, vai olisikohan uteliaisuus oikeampi sana. Se tuntuu ajavan Ronttimusta eteenpäin kohti "uusia seikkailuja".

Armin kanssa se on tehnyt tuttavuutta jo enemmänkin. Ja vaikka Ronia hieman jännittää, niin alakerrasta ei voi pysyä poissa. Peikkoa Roni saattaa käydä haistelemassa aamutuimaan, kun Peku on vielä aamu-unillaan. Peikko vaan on niin vilkas liikkeissään, että lähempi tutustuminen on vielä jäänyt. Tosin kuten olen jo aiemmin maininnut, niin Unja ja Hugo kumpikaan eivät pentuna tehneet elettäkään koirien suuntaan moneen kuukauteen. Ja Ronttimus on asunut meillä vasta 1,5 viikkoa. Noista koirista varsinkin Peikko viihtyy kesäaikaan hyvin paljon ulkona, joten Roni saa rauhassa rallata alakerrassa. Ainakin niin kauan kuin neiti U. päättää pysyä poissa kotoa.