Eilen, lauantaina, suuntasimme siis anopin ja Iiriksen kanssa kohti Hyvinkäätä ja kansainvälistä kissanäyttelyä. Matkalla koukkasimme kyytiin myös Satun, Iiriksen kasvattajan ja omistajan (sijoitustyttö kun on). Jotenkin koiranäyttely"konkarina" en kuitenkaan (kaikista ennakkopuheista huolimatta) osannut ymmärtää, että eväitäkin kannattaisi ottaa mukaan. Tiedossa oli, että kissanäyttelyssä paikalla vietetään koko päivä, mutta tajuntaan asti asia ei ollut mennyt . Ehkä ensi kerralla myös se eväspuoli tulee suunniteltua.

Iiris otti näyttelyn melkolailla "rennosti". Jaksoi käyttäytyä tuomaripöydällä ja veteli sikeitä häkissään aina kun jäi sinne yksikseen. Muutama aktiivinenkin hetki elettiin häkissä, mutta pääasiassa siis rauhaisasti. Tuomari sekä Tanskalainen tuomariharjoittelija (vai -kokelas?) olivat kovin ihastuneita Iiriksen sekä Iiriksen velipojan Noelin väritykseen. Itseasiassa Noel taisi viehättää hieman enemmän, mutta blääh! Se pieni onneton mutka ihan hännän päässä...

Niin paljon Iiriksen väritys ihastutti, että pääsi "tuomarin parhaan" -valintaan. Mutta ei siinä enää loistanut upeiden lyhytkarvapentujen rinnalla. Paikalla oli myös Iiriksen pitkäkarvasisko Nexu, joka toisella tuomarilla ylsi myös TP-valintaan, mutta tippui sitten pois kauniin lilan pennun rinnalla.

Paikalla oli myös Ronttimuksen äippä Taika, joka alkuun oli hieman eri mieltä esiintymisen laadusta, mutta päätti sitten lopulta esitellä ne parhaat Taikamaiset puolensa. Lisäksi paikalla oli Ronin täti Rimpula, joka saavutti GIP-tittelin juuri lauantain näyttelyssä. Otollisesti pääsimme hienoa saavutusta skoolaamaankin. Onnea vielä Rimpulalle ja Katariinalle, sekä kasvattajille Leenalle ja Jarille .

Täytyy kyllä sanoa, että olin kissanäyttelyn etenemisestä enemmän kuin pihalla. Himmeetä touhua, mutta kaipa ne koiranäyttelykin sitä on "ulkopuolisen" silmin. Jonkunlainen käsitys yhden päivän aikana kuitenkin tuli, mutta kaikki luokat ja tittelit ja CAC:t (olikohan se edes CAC kissoilla) jäivät kyllä hieman hämärän peittoon. Kuten esim. se, voiko tuomari halutessaan antaa useammalle kissalle CAC:n (vai mikä se oli)? Ehkäpä minäkin jonain päivänä ymmärrän...

Royal Canin jakoi näyttelyssä kasvattajakerhonsa jäsenille kissoille/kissanpennuille tarkoitettuja pahvista koottavia taloja. Satu mietti ääneen, ettei todennäköisesti varsinaisesti tarvitse omaansa, ainakaan ennen seuraavia pentuja. Sike (anoppini) kommentoi heti, että Kerttu olisi talosta varmaan tosi onnessaan. Kerttuhan rakentelee kissoille taloja kaikista mahdollisista pahvilaatikoista. Näin Satu sitten luopui omastaan Kertun hyväksi. Onnessaan Kerttu talosta olikin! Rakenteli sen heti kasaan, ja sisusti sen heti Ronin uudella pinkillä makuualustalla. Lopulta talon asukkaaksi kuitenkin asettui Unja. Roni kaarteli taloa, ja mietti miten saisi matamin häädettyä...

Ja onnistuihan se talonvaltaus

Sitten muutama kuva Ronista ja sen lempipainikaverista Kaapon unilelukrokotiilista

Painin jälkeen on syytä laittaa savukutrit ojennukseen. Ohjelmassa pyhä pesuhetki. Kuvista huomaa hyvin miten antaumuksella Roni on kylkikarvojen pesun jo suorittanut

Näiden operaatioiden jälkeen saatiin kynnetkin leikattua. Tosin ensimmäisen tassun jälkeen Roni meinasi aloittaa krokotiilipainin kynsiä leikkaavan käden kanssa. Pieni rauhoittuminen ja toinen etutassu nopeasti perään. Takatassujen kynnet eivät varsinaisesti vielä huutaneet leikkaamista, joten jätin sen suosiolla myöhemmäksi.