Ronin on koko elämänsä ollut "hyvä syömään". Nyt kastraattina sen ruokahalut on yltyneet melkoisiin lukemiin. Vaikka ruoan määrää rajoitetaan, tuntuu siltä, että Hugo ja Unja laihtuu ja Ronttuli senkuin pullistuu .  Unja ja Hugo eivät kertakaikiaan pysy Ronin ruokailutahdissa mukana. Muutaman kerran olen nostanut Ronin hetkeksi syliin "jäähylle" kesken ruokailun, mutta tästä seuraa suuren luokan paniikkireaktio; ruoka voi loppua kesken...! Nyt olen miettinyt pitäisikö Ronttuli ruokkia muista erillään, jotta Unja ja Hugokin saisivat osansa ruoasta.

Yhtenä iltana Roni ahtoi kupilla kuin viimeistä päivää, ja hetken kuluttua alkoi armoton pulputus. Ronttilainen yökkäsi lattialle hillittömän kasan juurisyötyä ruokaa. Oksennusta kerätessäni mietin, ettei koiratkaan oksenna näin isoja kasoja ... varsinkin kun Roni tyhjensi mahan ihan kolme kertaa (yksi iso ja pari pienempää kasaa). Mielessä kävi olisiko tuo Ronttilainen syönyt jotain tavaraa, mikä mahassa ärsyttäessään aiheuttaisi ruoan ylöstulon. Mutta Roni paineli yökkäämisen jälkeen suoraan takaisin ruokakupille, ja söi vielä jäljelle jääneet kuivapapanat. Toki asiaa seurattiin vielä seuraavana päivänä (suolitukoksen varalta), mutta ei ... kai se on hyväksyttävä ... Ronilla ON bulimia.

Laitan tähän loppuun vielä kuvia yhdestä hassusta episodista. Yhtenä iltana kuulin kissan maukuvan jossain ... paikkaa oli hieman vaikea paikantaa, mutta kuulosti samalta kuin jos kissa on jäänyt kaappiin/saunaan tai johonkin muuhun paikkaan vahingossa (oven taakse). Ainakin pyörittyäni pääsin vessaan missä huhuilin Ronia ... eikä tyyppi yllättäen vastannutkaan mitään. Lopulta tajusin Ronin tuijottelevan minua katonrajasta vessan kaapin päältä. Herra ei vain viitsinyt enää vinkata mitään olinpaikastaan. Ronttuli oli jotenkin päässyt kaapin päälle hyppäämään, mutta alastulo lavuaariin ei enää houkuttanut. Nappasin mutaman kuvan, ennen kuin ojensin auttavan käden paksukaiselle.